27.4.

Perjantaina tein aamun 3D-työt loppuun ja aloin sitten suunnittelemaan Suomi-presentaatiota. Sain tehtäväksi esitelmöidä ja elämöidä täkäläisille Suomesta, Suomen historiasta ja opiskeluelämästä. Tilaisuus on 10.5. Taka-ajatuksena tällä tehtävän antajalla oli kuulemma se, että nämä heidän oppilaat pitäisi saada tajuamaan ettei se vaihtoon lähteminen ole pelottava ja paha asia, vaan päinvastoin.

Suunnittelin esitystä lounaan jälkeen, kunnes nälkä iski.

Lähdin kaupungille. Matkalla bussipysäkille eräs thaimaalainen vaihtari nappasi hihasta. Hän oli yksi grillimaistereista viime sunnuntain puistogrillibileissä.
Kerroin aikeista syödä jotain ja hän vinkkasi minulle kuulemma hyvän ja halvan ramenpaikan.

Tämä tilaustapa on ilmeisesti aika yleinen Japanissa, mutta mun mielestä tästä pitää todellakin mainita.
Ravintolan eteisessä oli juoma-automaatin näköinen laite, josta haluamasi ruoka piti tilata. En tietenkään ymmärtänyt mitään, joten aloin kääntämään hitaasti tekstejä. Ravintolan tarjoilijatar kerkesi kuitenkin kipittämään paikalle ja käänsi ruokalajit minulle. Päätin ottaa paikallisten kehuman Nagaoka Ramenin.
Laite sylkäisi maksun saatuaan pienen lapun ulos. Marssin sitten sen kanssa sisälle, kyyppari oli jo valinnut minulle istumapaikan.

En voi sanoin kuvailla, miten hyvää tuo soppa oli. Possu oli mureaa, liemi oli juuri sopivan suolainen ja nuudeleissa oli makua. Huhhuh. Kuvailua voisi jatkaa vaikka yhden kirjan aukeaman verran, kuten Tolkien kuvailee auringon nousua.

Ai niin! Pyysin haarukan, koska en ollut ennen syönyt nuudeleita puikoilla. Kokeilin kuitenkin puikkoja ja hyvinhän se onnistui. Ensi kerralla en pyydä haarukkaa ollenkaan, hahaa!

Japanissa tapoihin kuuluu ryystää kuuluvasti. Kokki tietää silloin, että keitto on maittavaa. Tein parhaani, mutta vieressä istuneet pukumies ja vanha tuulitakkiäijä ryystivät paljon lujempaa. Huvittavaa.

Tänään rötväilin sängyssä ja kirjoittelin raportteja. Muokkasin kuvia raportteihin. Söin ruokalan aamupalan. Aioin lähteä kävelylle, mutta vesisade yltyi kaatosateeksi.

Illalla oli pakko lähteä, nälkä oli jo kova. Sade ja tuuli tekivät reissusta aika hyytävän.

Keskusta

Täkäläinen hanaolut

Takaisin tullessa unohdin sateenvarjon bussiin. Hiiskatti.

Tiistaina Tokioon. En malta odottaa. Toivottavasti siellä ei sada.

25.4.

Viimeiset kaksi päivää ovat menneet aika lailla projektin äärellä. Tänään aioin käydä kaupungilla, mutta sade iski ja päätin olla sokerista.
Takapihan vuorien päälle laskeutui aika hämyisen näköiset pilvet.

Sain tänään koottua mallintamistani osista kokoonpanon. Lieviä haasteita luo paikallisten käyttämä osaluettelo, tai oikeastaan se kieli.

Huomenna koitan säätää tuosta hässäkästä jonkinlaisen promovideon. Värit vaihtuvat tietenkin oikeanlaisiksi.

Huomenna on myös viimeinen työpäivä vähään aikaan. Golden week alkaa, eli seuraavan kerran pitää ryhdistäytyä 7.5.

Golden week on japanilaisten lomaviikko, joka koostuu neljästä juhlapäivästä.
29.4. juhlitaan edesmenneen keisari Hirohiton syntymäpäivää.
3.5. on perustuslain muistopäivä.
4.5. juhlitaan luontoa ja vihreyttä.
5.5. on Lasten päivä.
Tänä vuonna kaiken tämän lisäksi nykyinen keisari Akihito luopuu kruunustaan 30.4. ja uusi keisari, Akihiton poika Naruhito astuu valtaan 1.5. joten nämäkin ovat kansallisia juhlapäiviä.
Lisäksi Japanin lain mukaan kahden kansallisen vapaapäivien väliin jäävä arkipäivä on myös vapaapäivä, ja sunnuntaille sattuva juhlapäivä kompensoidaan pitämällä seuraava maanantai vapaapäivänä.

Lähden 30.4. Tokioon. Varasin kapselihotellin Uenosta. Paikalliset suosittelivat yöpymään Uenossa sen rauhallisuuden takia. Myös iso puisto vieressä houkuttelee.

Japanilaiset yhdistävät tatuoinnit yakuzaan, mafiaan. Siksi täkäläisiin kylpylöihin, onsen, on vaikea päästä. Tutkiskelin netissä, löytyisikö Uenon alueelta tatskaystävällistä onsenia. Jokin sivusto suositteli menemään rohkeasti mafian hallinnoimiin kylpylöihin. Eivät he kuulemma ulkolaisille tee mitään.

Kattaako matkavakuutus mafioosojen höykytyksen aiheuttamat sairaalakulut?

23.4.

Eilen ei ihmeempiä tapahtunut. 3D-mallinnusta ja raporttien kirjoittamista. Niin ja pelasin Geoguessria. Heh.
Illalla tosin alko joskus yhdeksän aikaan ihan saatanallinen mölinä tästä ja vastapäisestä asuntolarakennuksesta. Jengi huusi ikkunoistaan ihan täysiä. Yksi lause tarttui, yoroshiku onegaishimasu. Hauska tavata.

Tänään kysyin tuosta. Huomenna on joku uusien tyyppien esittelytapahtuma niin he harjoittelivat ja koittivat saada ääntään kuuluville.
Siis ihan ku joku apinalauma olis päästetty irti. Naureskelin täällä yksikseni varmaan puoli tuntia. Huvittavaa sakkia.
Suomessa samanlainen älämölö pääsee vain jos Leijonat häviää loppuottelussa Ruotsille.

Tänään aamupäivällä jälleen 3D-hommia.

Heidän mielestään tilava labra

17.00 oli joku vaihtareiden ja paikallisten yhteinen tapaaminen. Unohdin koko homman ja menin tunnille vartin myöhässä. Ei kuulemma haitannut, vasta alkoivat sen ohjelman.
Istuin pöytään. Siinä istui jo kuusi muuta, nuorta sakkia. 50/50 poikia ja tyttöjä. Yksi oli Malesiasta, ja tulkkas mulle, mitä piti tehdä.

Joku tutustumisleikin tapainenhan se oli. Piti paperille kirjoittaa, mitä kaikkea tekee ja mistä tykkää. Lopuksi joka pöydästä valittiin yllättävin henkilö. Yllätten minut valittiin. Yllätten olivat yllättyneitä siitä, että kuuntelen metallimusiikkia. Ehkä se turkoosi T-paita ei ollut tarpeeksi uskottava hevimörköasuste.

Pikasuihku ja sitten autoon. Muut insinörtit hakivat minut kampukselta, ja painelimme juna-asemalle. Ostin junaliput Tokioon. Lähden 30.4. sinne ja tulen takaisin sitten kun siltä tuntuu. Viimeistään 6.5.

Asemalta suuntasimme johonkin Izakaya-tyyppiseen ravintolaan. Syödään ja juodaan, ei pelkästään juoda. Krouvissa oli suomalaisille ehkä vähän liian vaarallinen käytäntö. Juo niin paljon kuin jaksat.

Koko homma ruokineen ja juomineen kustansi noin 22 €. Ei paha, varsinkin kun joka pöytään oli oma tarjoilija. Täällä palvelu pelaa, jos ei muuta.

Ruoka oli aivan tajuttoman hyvää ja seura hauskaa. Maistoin myös sakea ensimmäistä kertaa. Yllätyin positiivisesti. Kuvittelin sen olevan jotain kossun ja camparin sekoitusta tai jotain muuta pahaa. Maistoimme kahta eri laatua. Toinen oli aika neutraali, toisessa oli hieman banaanin tuoksua ja makua. Muutkin tulivat ihmettelemään, eivät kuulemma koskaan syö tai juo jotain banaanin makuista.

Ateria oli perinteinen kaikki yhdessä -tyyppinen, jossa isossa kulhossa dippailtiin ja keiteltiin kaikkea mahdollista. Lopuksi liemeen sotkettiin kananmunaa ja riisiä, ja siitä tehtiin sellainen sekameteliloppusoppa josta kaikki söivät osansa. Oli kalaa, katkarapuja, lihaa, kasviksia. Kaikkea mahdollista.

Ai niin. Nyt ne syömäpuikot pysyvät kädessä kunnolla. Paikalliset osasivat neuvoa. Kuka olisi uskonut.

Huomenna saa varmaan hyvät naurut labrassa, kun krapulaiset insinörtit vaappuvat labraan. Join itse kaksi lasia sakea ja kolme gin&tonicia. Muut joivat samaan tahtiin joko olutta tai jotain drinkkejä. Osasta ei ottanut loppuillasta mitään tolkkua. Taisivat puhua norjaa.

Niihin aamuihin on selvästi varauduttu Nousevan auringon maassa. Jokaisessa rakennuksessa on vähintään yksi juoma-automaatti. Muutama löytyy myös pihalta. 100 - 150 jenillä saa 0,5l Fantaa tai Cokista. Raikasta ja ravitsevaa.

21.4.

Tänään oli BBQ- ja pyykkipäivä. Läksin kävelemään joskus 10.30 aikaan kampukselta. Sama suunta näytti olevan kahdella muullakin, ja he tulivatkin kysymään että olenko menossa grillimestaan. Nämä kaksi herraa olivat Mongoliasta.

Puiston reunalle kun päästiin, ensimmäisen lammen reunalla uiskenteli koikarppi. Toivottavasti näen niitä lisää. Hienon näköisiä.

Koi

Paikan päällä jengi viritteli juuri tulta grilleihin. Tapahtuman järjesti Nagaoka Interact Club, joka nimensä mukaisesti järjestää eri ihmisiä yhteen. Luodaan kontakteja, tavataan ihmisiä, harjoitellaan englannin kieltä.

Siellä olikin aikamoinen jengi. Oli paikallisia vapaaehtoisia grillaajia, oli vaihto-opiskelijoita Mongoliasta, Taiwanista, Malesiasta, Thaimaasta ja Kiinasta. Paikalle tuli uteliaita katselemaan ja kyselemään. Yksi rouva kertoi olevansa kaupungin toisesta yliopistosta ja kotoisin Nepalista.

Puisto oli muutenkin aivan täynnä sakkia. Sakurakausi ja sunnuntain vapaa ajoivat varmaan perheet yhteiselle piknikille. Näin myös talutushihnan päässä jäniksen. Mitä seuraavaksi?

Ennen grillailua klubi halusi kaikkien esittelevän itsensä. Watashi no namae wa Junnu desu. Watashi wa Finrando kara kimashita.
Esittelyn jälkeen taas hirveä kysely muumeista, revontulista ja kylmyydestä. Olen ottanut nyt tavaksi näyttää viimejouluisen kuvan kaikille kylmästä kyselijöille.

Oli kylmä

Tulenteko tuntui olevan vähän hakusessa. Yhden grillin ympärillä oli paraillaan viisi tyyppiä heiluttelemassa jotain paperia, jos vaikka saisivat ilmaa liekkeihin. Lopulta joku kaivoi laukusta valopeteä ja ruikki kaikki hiilet märäksi. Tässä kohtaa olisi pitänyt opettaa valopetemiehelle supisuomalainen toteamus "syttyhän se perkele."

Aika lihavoittoista. En nähnyt yhtäkään kasvista, jos ei perunaa lasketa. Yksi kloppi rapisteli sipsipussia.

Takaisin tullessa otin puistosta lisää kuvia. Mukavaa, että täällä arvostetaan luonnon kaunettua niin paljon. Varsinkin nuo lammet on laitettu jotenkin niin miellyttävästi.

Pyykkihommat sujuivat ongelmitta ja koneiden ohjelmat olivat yllättävän nopeita. Yhdessä tunnissa sain puhtaat ja kuivat vaatteet. Odotellessa katselin viereisessä yhteiskeittiössä telkkarista baseballia.

Huomenna 3D-prokkis jatkuu. Pitäisi mallintaa vielä se vaihdelaatikko. Mitä sitten tulee, en tiedä. Jotain haastavampaa toivottavasti.

20.4.

Eilen en jaksanut kirjoitella mitään. Eikä mitään kummallista oikeastaan tapahtunutkaan. Päivällä tein 3D-töitä ja illalla Aloitin Stranger Things -sarjan.

Tänään heräsin aika myöhään, 8.00. Aamupalan jälkeen lueskelin varmaan kaksi tuntia uutisia. Maanjäristyksistäkin kerkesin lueskella vähän. Ilmeisesti tämä Niigatan prefektuurin alue on yksi turvallisimmista alueista Japanissa. Kaikkia ohjeistetaan silti täälläkin varaamaan selviytymisvarusteita ison järistyksen varalle. Taskulampun otin völjyyn kotoa ja huomenna ostan vettä muutaman ison pullon. Parempi varautua, kuin itkeä pimeässä janoisena asuntolan betoniröykkiön alla. Latasin puhelimeen Angry birdsin, ettei aika käy pitkäksi pelastusmiehiä odotellessa.

Toivottavasti ei käy kuten Gohei Takedalle.

Sakura

Kirsikkapuiden kukan alkavat jo tipahdella. Joissain puissa näkyy jo vähän vihreitä lehtiä. Kivan näköistä se oli, mutta siihen turtui kun joka puolella näkyi pinkkiä. Nyt odotan, että takapihalta näkyvät vuoret alkaisivat vihertämään.

Lounaan halusin syödä kaupungissa. Otin bussin lähipysäkiltä ja sekoilin tietysti huolella. Kyytiin noustessa pitäisi ottaa oven vierestä joku pieni piletti. No enhän mie sitä muistanu ottaa. Kysyin sitten elehtien paikalliselta pariskunnalta, mitäs hemmettiä nyt pitäis tehdä. Jotain ne koittivat japaniksi selittää. Nyökkäilin, kiitin ja käännyin katselemaan maisemia.

Keskustan pysäkillä kävelin sitten jonon viimeisenä bussikuskin viereen. Siinä kohden pitäisi siis matkasta maksaakin jotain. Elehdin hänelle, että ei ole nyt sitä lippua. Kuski osoitti numerotaulua, jossa näkyi eri summia lipukkeiden osoittamien numeroiden mukaan. Ilmeisesti yliopistolta lähdettäessä ei tarvikaan enää sitä lipuketta, sillä minun piti maksaa vain joku könttäsumma, 170 yeniä. 1,4 €.

Käppäilin aikani keskustaa ympäri ja etsin sopivaa ruokapaikkaa. Lauantaisin aika moni ruokala aukeaa vasta 17.00 joten ei ollut kovin paljoa vaihtoehtoja. Marssin johonkin perinteiseen ruokalaan. Kengät pois ja korotetulle lattialle istumaan tyynyn päälle, matalan pöydän ääreen.

Tarjoilijatar ei osannut sanaakaan englantia. Koitin siinä sitten viittoilla ja yksittäisiä japanin sanoja käyttäen kertoa, että haluan menun. Eukko häippäsi äkkiä keittiön puolelle ja kohta sieltä tuli joku toinen nainen tabletin kanssa. Hän näytti kuvia, ja mie osoitin sitä mikä näytti hyvältä.

Kyllä, käytin haarukkaa. En luota syömäpuikkotaitoihini vielä tarpeeksi.

Lounaan lisäksi tarjottiin vielä kahvi ja joku sitruunahyytelö. Hyvää oli. 900 yeniä. 7 €.

Lisää käppäilyä keskustassa. Aika vahvat nousukausifibat tästä tulee. Ei ole uutta, muttei todella vanhaakaan rakennusta. Betonia joka puolella, kuinkas muuten.

Takaisin tullessa bussimaksu oli noussut 40 yeniä. Jokin koira tähän on nyt haudattuna.
Mitä epäilevä turisti sanoi aterioidessaan Kiinassa?
Tähän on koira haudutettuna.

Betonia

Huomenna on jotkut koulun grillibileet lähipuistossa. Sieltä saisi varmaan yakitoria. Huomenna aion myös imuroida.
Ensi viikon tiistaina on meikäläisen teretulemastbileet ja joku päivä pitäisi esitelmöidä koulun oppilaille, millaista on opiskeluelämä Turussa.

Kaupungilla on oma ammattitason korisjoukkue, Niigata Albirex BB. Niiden ottelun haluaisin käydä katsomassa. Baseball on iso juttu Japanissa. Yksi matsi sitäkin lajia voisi olla mielenkiintoinen seurata. Pitää kysyä niiltä inssitovereilta, jos joku lähtisi oppaaksi.
Eiköhän täältä löydy tekemistä opiskelun/työn lisäksi.

Koulun toimistosta tuli sähköpostin liitteenä kuvat koulun johdon tapaamisesta.

18.4.

Muroja! Aaaaaah, muroja. Kiitos, kanttiinitädit. Toivottavasti aamupalalla on muroja on vähintään kerran viikossa. Vielä kun saisi päivälliselle ruisleipää ja gotleria niin muistaisi varmasti olevansa Suomesta.

Aamupala

Marssin tänään labraan tekemään 3D-mallinnuksia. Huoneessa teki mun lisäksi kaksi jamppaa jotain omia hommiaan. Huvittavan kuuloista, miten paikalliset mutisee ja miettii ja pohtii. Selän takana istuva kaveri mutisi oikein antaumuksella, piti kattoa että mikä sillä on hätänä. No sehän laski jotain matikkahommia. En tiedä mitä, en edes viitsiny kysyä.

Sain mallinnettua suurimman osan osista. Hyvä niin, ei ole sitten kiire ensi keskiviikkona.

Harjoitustöitä

Lounaan jälkeen takaisin labraan ja mallintamaan. Proffa käväsi tarkistamassa, onko mulla hommat hanskassa. Yksi opiskelijoista, Tachii, varoitti että ensi tiistaina ei tarvi mennä päivälliselle. Labran porukka järjestää kuulemma pienimuotoisen tervetuliaisjuhlan. Kysyivät, olenko maistanut sakea. Kerroin, ja kaikilla nousi pahaenteinen hymy kasvoille.
Onneksi olen isompi muita, joten ehkäpä minua ei juoda pöydän alle. Tai tatamin alle, tai minne lie.

Joskus kolmen aikaan huomasin olevani yksin labrassa. Ei täällä näköjään ainakaan koulussa tehdä hirveästi ylitöitä.
Kävin nakkaamassa läppärin huoneeseen ja lähdin kävelylle. Keskustaan on pitkä matka, sinne asti en lähtenyt tänään. Kyllä tuossa laitamillakin on ihmeteltävää ihan riittämiin.

Kävelyltä suoraan syömään ja suihkuun. Ihan jepa.
Menemättä enempää yksityiskohtiin, japanilaiset osaa käydä vessassa. Lämmitetty istuinrengas on nimittäin aika hemmetin kova keksintö. Toista se on Kesäpaikassa talvella, ku pitää psyykata kunnolla ennen ku uskaltaa istua paskamakin kylmälle laudalle :D

17.4.

Vähän tuntuu vielä olevan univajetta. Kävin aamupalalla ja tulin vielä tunniksi nukkumaan. Aamupäivällä vähän ennen lounasta vastuuproffa esitteli laboratorion ja muut tilat. Samanlaista pientä sekasortoa, kuin Suomessa. Siellä täällä jotain epämääräisiä piuhoja ja ruuveja. Kaiken sen keskellä 3D-tulostimia, robotteja, 10 tietokonetta ja mulle varattu tyhjä pöytä. Proffa oli sitä mieltä, että tarvin oman läppärin kun en osaa maka käyttää heidän japaninkielisiä koneitaan. 😤

Lounas ja päivällinen olivat tänään aika tuttua kauraa. Lounaaksi riisiä ja possua jossain kastikkeessa. Päivällisellä jauhelihapihvi, ketsuppia ja spagettia.

Lounaan jälkeen alkoikin sitten kunnon tohina. Hitto miten ystävällisiä ja innostuneita nää opiskelijat oli. Heti tarjosivat kättä, alkoivat juttelemaan ja kyselemään kaikkea mahdollista. Muutama osasi tosi hyvin englantia. Vähän yllätyin, kun etukäteen jokaisessa mahdollisessa mediassa, blogissa, videossa ja kirjassa muistutettiin ettei täällä sitten pärjää englannilla alkuunkaan, ei edes kouluissa.

Tarjosin muumisuklaata ja salmiakkia. Salmiakin muut tunnistivat heti, muumisuklaata he tutkivat vähän aikaa kunnes joku huomasi pienessä kuvassa veneessä istuvan Muumipapan. "MOOMIN!"

Proffa kysyi, mitä aioin tehdä illalla. Kerroin meneväni lähipuistoon käppäilemään. Hän komensi koko 9 hengen ryhmän ulos, heidän piti lähteä heti näyttämään minulle Yukyuzan Park. Kävelyä puiston portille oli apauttiarallaa 500 m.

Puiston portilla syvä kumarrus. Sitten pienen katoksen alle, jossa oli pieni vesiallas ja muutama kauha.
Kauhaan vettä, pese vasen käsi, pese oikea käsi, ota sitten vasempaan käteen vettä ja puhdista suu. Näin puhdistaudutaan, ennen kuin astutaan jumalien eteen. En viitsinyt ottaa kuvia.

Sitten temppelin eteen. Heitin pieneen altaaseen 5 yenin kolikon, tuottaa kuulemma menestymistä pitkissä projekteissa. Kaksi taputusta, syvä kumarrus ja pois.

16.4.

Takapiha

Lisää takapihaa

7.30 herätys ja melkein heti syömään. Aamupalalla en tajunnut ottaa ateriasta kuvaa, mutta ehkä ihan hyväkin niin. Tarjolla oli nimittäin tavallisten nuudeleiden, kinkkusuikaleiden ja kasvisten lisäksi Nattoo-papuja, jotka sekotetaan riisiin. Nattoo on hapatettua soijapapua. Sitä sekoitetaan syömäpuikoilla, kunnes se muuttuu sellaseksi seittimäiseksi limaklöntiksi. Nattoo kaadetaan riisin sekaan.
Maistoin pari lusikallista ja totesin että ei mulla olekaan niin kauhea nälkä. Anteeksi vaan, mutta ei ollu ihan mun juttu. Ehkä totun siihen myöhemmin.

Lounas

Lounas oli perushuttua. Valkoinen/pinkki lätyskä on Kamaboko. Se on valkoisesta kalasta muussattu mössö, joka sitten höyrytetään tiiviiksi kakuksi. Kalakakkuviipale.

Ennen lounasta ja lounaan jälkeen metsästimme vaihtarivastaavan kanssa kaupungilla mulle sisäkenkiä. Tämäkin olisi pitänyt kai itse tajuta jo Suomessa. Koon 45 kengät + leveä lesti ei ole täällä kovin tavallinen kenkämalli. Noh, lounaan jälkeen jostain kauppakeskuksesta löytyi pieni puoti, jossa oli etsinnän kestosta päätellen varaston taaimmaisessa nurkassa YHDET 11 koon Puman sandaalit. 22€. Kiitos ja moi, nämä saa kelvata. Ja kelpaakin, hyvän näköset släbärit. Kehtaa käyttää Suomessakin.

Släbärit

Sakura

Koulun pirssi

Tyypillinen katukuva

Kierrätysohjeet

Toin mukanani virta-adapterin. Harmi vain, ettei kukaan muistanut kertoa valmistajalle Japanin käytännöistä. Kolmireikäiset pistokkeet (kuten adapterissa on kolmipiikkinen) löytyvät kaupoista, tehtaista, yleisistä tiloista. Kaksireikäiset taas huoneistoista, kodeista, sieltä missä ihmiset asuvat.
Koulu tarjosi muuntoadapterin.

Turvallisen sähkömiehen turvallinen kytkentä

Sanoin eilen, että käyn tänään kävelemässä jossain. No en jaksanu lähtiä. Väsyttää ihan hemmetisti. Pakko ottaa lepiä, että saa rytmin kuntoon. Sitä paitsi kävelin kaupungilla jo ihan tarpeeksi sandaalimetsällä, joten eiköhän siinäkin ole jo. On täällä kuitenkin vielä 88 päivää aikaa kävellä.

Lahjukset

Ai niin. Lounaan jälkeen kävimme kahden ranskalaisen vaihtarin kanssa tapaamassa koulun rehtoria. Se toimisto oli ku jostain leffasta. Kokolattiamatto. Kaksi mustaa nojatuolia tumman puisen ison työpöydän ääressä. Iso tumma puinen kokouspöytä. Iso puinen kirjahylly, mikä oli täynnä saman näköisä kirjota.

Rehtorilla oli isosankaiset vähän yläreunasta tummat silmälasit. Puku päällä. Iso maha. Tupakan polttama ääni. Viskilasi, pistooli ja joku mafian turvagorilla enää puuttui.

Hän tarjosi kaikille kuvassa näkyvän vihkon, kaksi kynää ja puisen pikku laatikon, josta kuulemma kuuluu juoda sakea. En tiennyt tapaamisesta, joten jätin tietysti kaikki tuliaiset huoneeseen. Toinen ranskis antoi jotain mansikkapastilleja. Mulla olis ollu kaapissa muumisuklaata ja salmiakkeja.