11.6.

Lopputyön puurtaminen jatkuu. Sillä rintamalla ei mitään uutta.

Viime lauantaina käytiin ajelemassa. Sade ja sumu yllätti, mutta se ei tahtia haitannut. Ajelimme mutkaista tietä ylös. Matkalla ylös tienvarsilta löytyi kolme kylttiä, joissa varoiteltiin alueella liikkuvista karhuista.

Takaisin kaupunkiin tullessa poikkesimme Taichin kotona, hän kävi hakemassa lompakon. Perheen isä oli myös paikalla. Kysyivät, mitä aiomme tehdä. Syömisaikeista mainittuamme isä oli sitä mieltä, että lähdemme koko porukalla syömään.
Menimme johonkin udonravintolaan. Udon, pehmeää, paksua nuudelia. Lisäksi maistoin shochua, japanilaista viinaa. Sitä ja kuumaa vettä sekaisin. Oli aika jännä maku, vähän hedelmäinen. Parempaa kuin Koskenkorva.

Vasemmalta: Atagoan-ravintolan kokki, Taichi, minä, edessä kokin vaimo, takana Taichin sisko Chie ja oikealla Taichin äiti Kumiko. Isä Tomohiro otti kuvan.

Ravintolasta lähdimme Taichin kanssa johonkin pelikeskuksen tapaiseen. Siellä oli bilispöytiä, karaokehuoneita ja iso mangakirjasto. Lisäksi tiskillä oli muutama juomalaite josta sai ottaa kahvia, teetä, cokista yms. niin paljon kuin halusi.
Pelasimme pari erää bilistä, sitten piti lähteä.

Sunnuntaina kävelymatkalla törmäsin ensimmäiseen irtokissaan. Pikku rääpäle, oli aika peloissaan.

16.päivä käymme vaihtareiden kanssa Enma-ichi-markkinoilla. Festivaaliksi nämä sitä sanovat, mutta pahasti kuulostaa markkinoilta, jos 2 km pitkän tien varteen pystytetään 500 myyntikojua. Kai siellä sitten juhlitaan jotain. Lompakon tyhjenemistä?

17. 18. tai 19. päivä käymme samalla porukalla syömässä jonkintapaisen hyvästi-aterian. Fransmannit lähtevät livohkaan ennen kuun loppua. Eipä ole sen jälkeen enää minullakaan montaa päivää jäljellä. En malta odottaa. Täällä on hauskaa, mutta edelleen olen mielummin kotona.

22. päivä käymme muutaman labrajäbän kanssa härkätaistelussa. Sitten on sekin homma tullut nähtyä. Mitä vielä? Mikä olisi joku must see juttu täällä? On niin paljon kaikkea.