24.6.

Viisi päivää - loppupresentaatio
Yksi viikko ja kuusi päivää - Tokio
Kaksi viikkoa ja viisi päivää  - Suomi

Kun sanoo ääneen "kaksi viikkoa ja viisi päivää", se ei kuulosta kovin pitkältä ajalta. Äkkiä se vain on mennyt täällä, aika nimittäin. Vastahan minä panikoin täällä jokaista liikettä, tekemistä ja tapahtumaa. Vasta jokainen ruoka oli omituista ja uutta.
Nyt alkaa olla jo ikävä pottuja ja ruisleipää, kun joka paikassa on riisiä. Jälkiruoatkin ovat riisiä. Viinakin on riisiä. Huaaa!

Tiistaina kävimme lyhytaikaisten vaihto-opiskelijoiden ja vastuuprofessoreiden kanssa illallisella. Ruokaa oli riittämiin, maistoin muun muassa lisää natto-papuja, niitä limaisia käyneitä iljetyspapuja.
No ei ne nyt niin pahalta maistuneet, kun ne oli vähän paremmin tehtyjä.
Toisen ranskalaisen vaihtarin vastuuproffa Oshigi hoiti ruokatilaukset, me saimme arpoa mitä sakea tilaamme. Sitä tilattiinkin paljon, heh. Japanilaiseen tapaan kun kuuluu vielä se, että isäntä kaataa vieraalle, joten lasit olivat täynnä kokoajan.

Ruoka oli hyvää, kuten aina. Ja riisiä ei ollut, joten se oli mukavaa vaihtelua. Oikeasti. Kun pääsen takaisin kotia, aion pitää riisivapaan kuukauden. Tai ainakin viikon.

Koi

Natto

Sashimi

Sake

Lonkero (ei se juoma)

Syömingin jälkeen lähdimme bussilla asuntolaan. Proffat suuntasivat takseilla koteihinsa.
Kävellessäni kohti huonetta se sitten viimein tapahtui.
Pääsin juuri 4. kerrokseen ja käännyin käytävälle. Vieressäni ollut sähkökaappi alkoi paukkua ja täristä oudosti. Mietin, mikä ihmeen pila tämä on. Sitten alkoi tuntua oudolta, joten pysähdyin ja nojasin seinää vasten. Käytävällä olleet japanilaiset huitoivat.

Maanjäristys.

Tuntui oudolta. Alkoi vähän huimata. Mikään ei näytä liikkuvan, käytävä näyttää samalta kuin ennenkin. Kroppa kuitenkin huojui talon mukana. Mitään jyrinää tai muuta sellaista ei kuulunut, vain ne sähkökaapin metalliset ovet paukkuivat.

Järistys loppui ja jäin odottelemaan vähäksi aikaa. Japanilaiset alkoivat naureskelemaan ja menivät takaisin huoneihinsa. Katsoin kännykkää. Ei ollut mitään muuta, kuin iso varoitusteksti "Earthquake in your area".

Tuntui todella oudolta. En säikähtänyt, enemmänkin hämmennyin. Huoli kuitenkin oli, että tulisi isompi järistys. Jos tuo olisikin vain alkujäristys. Vierushuoneiden asukit kertoivat, että tsunamivaroitus oli annettu rannikolle.

Mitään ei onneksi sattunut. Nagaoka on turvassa tsunameilta. Niigatan satamassa oli havaittu 10 cm tsunami. Ei kuulosta isolta, mutta senkin kokoinen voi kaataa ihmisen rannalla. Vähän aikaa sitten jossain oli kuollut kaksi ihmistä 30 cm tsunamin seurauksena.
Niigatassa 15 ihmistä loukkaantui ja sähköt menivät 5000 taloudesta. Ei siis onneksi pahempaa tällä kertaa. Jälkijäristyksiäkään ei tullut, tai ei tuntunut. Nyt odotellaan, oliko tuo 6,4 magnitudin järistys eräänlainen varoitus pahemman edellä. Viikko pari pitää olla nyt varpaillaan.



Keskiviikkona kävin viimein parturissa. Olihan sekin kokemus.
Pyysin Taichia etsimään jonkun parturin, jossa osattaisiin leikata nykytrendin mukaisia hiuksia tai muuta sellaista. Tiiäkkö, semmonen nuorekas / trendikäs paikka.

Ei paikka ihan vastannut odotuksia. Taichin perheen vakipaikan vanha muori oli leikkausvuorossa. Kahdesti sain antaa neuvoja, että miten pitää korjata. Lopulta muori sai hiukset järkevän näköisiksi.
Parranajosta oltiin myös puhuttu ja sovittu. Luulin että liikkeellä olisi oikeat työkalut hommaan. Eipä mitään, leidi tarjosi samaa konetta, jolla oli hetki sitten vetänyt sivut siiliksi. Kieltäydyin kohteliaasti ja pyysin lyhentämään viiksiä. Saksilla.

Tällä kuontalolla mennään sitten Suomeen asti.



Torstaina kävimme pitkästä aikaa ramen-lounaalla. On se vaan hyvää. Huhhuh.

Sain myös ekan järkevän version soljesta tulostettua. Solki kestää tällä hetkellä 18 kg painon. Kestäisi enemmänkin tuolla mallilla, mutta 3D-tulostaminen rajoittaa vähän.
Tuosta palikkamallista väännän vielä kauniimman "tuotantomallin" jota kehtaa ehkä esitelläkin.

Perjantaina ja lauantaina nollailin asuntolassa. Ei mitään järkevää.

Sunnuntaina Taichin naapurustossa oli jonkinlaiset markkinat. Kävin katsastamassa tilanteen. Muutama ruokakoju siellä oli kadun varrella ja temppelin viereen oli pystytetty karaokelava. Temppelissä kävin heittämässä viiden jenin kolikon toivomuskaivoon.

Tämän jälkeen suuntasimme ramenille. Tästä olisi varmaan voinut joku varoittaa etukäteen. Oli nimittäin aivan tajuttoman tulinen ruoka. Hyvää se oli, mutta otsa oli aivan hiestä märkä, ei vain minulla, vaan kaikilla syöjillä. Ramen oli Hokkaidon tyyliin tehtyä. Sen saaren ihmisillä ei ilmeisesti ole makuhermoja.

Salakavala Kitalaenpoltto Ramen

Viimeinen "työviikko" alkoi tänään. Rakentelen loppupresentaatiota. Perjantaina se pitäisi pitää. Sitten olen vapaa. Aion kyllä vielä tehdä jotain labrassa. Ehkä autan Maruyoshia sen projektissa. Hän suunnittelee hiontamateriaalia hoonaustyökaluun.


Miltä näyttävät Nagaokan öiset kadut? Tältä: